Tänä syksynä on ilmestynyt todella mielenkiintoinen kirja: Punapakolaiset, suomalaisnaisten elämä ja kohtalo Neuvosto-Karjalassa. Kirjan tekijä on historian professori Maria Lähteenmäki Itä-Suomen yliopistosta.
Kirjan ainutlaatuisina lähteinä ovat punapakolaisten naisten itsensä kirjoittamat tai sanelemat pienoiselämänkerrat, joita säilytettiin Petroskoissa, Karjalan Tiedeakatemian arkistoissa. Elämäkerrat oli tallennettu arkistojen uumeniin vuonna 1930-luvun alussa ja säilyivät siellä piilossa jopa suomalaisten suurissa puhdistuksissa 1930-luvun myrskyissä.
Kirja kertoo laajemminkin Suomesta vuosina 1918-1938 lähteneistä poliittisista ja taloudellisista pakolaisista ja heidän liikkeistään Pietarin ja Venäjän Karjalan alueilla. Punapakolaisina, 1918 sodan häviäjinä, pakeni Venäjän puolelle arviolta 10000 ihmistä. Seuraavina vuosikymmeninä heidän joukkoihin liittyivät taloudelliset pakolaiset, arviolta 15000. Amerikansuomalaisia tuli noin 6500 työttömyyttä pakoon. Naiset lapsineen seurasivat miesten mukana toiveena parempi elämä uudessa työläisten valtakunnassa.
Suomalaiset sosiaalidemokraattiset naiskansanedustajat olivat pakon edessä loikanneet Venäjän puolelle vuonna 1918. He aloittivat elämäänsä Pietarissa ja siirtyivät sieltä ympäri Venäjän-Karjalaa bolsevikkien määräysten mukaisesti. Monet liittyivät Skp:hen sekä Venäjän kommunistiseen puolueeseen Vkp:hen.
Samassa aallossa pakenivat sosiaalidemokraattiset naisministerit Hilja Pärssinen ja Hanna Karhinen. Kirja mainitsee myös kansanedustajat Sandra Lehtisen, Ida Aalle-Teljon, Maria Letonmäen, Hanna Kohosen, Aura Kiiskisen, Aino Forstenin ja Tyyne Salomaan. Itse tutustuin Ida Aalle-Teljon elämään kirjoittaessani pienen kirjasen Käpyrinteen palvelutalon 80 -vuotisjuhlaan vuonna 2018. Hän oli kantavia voimia, kun sotien jälkeen rakennettiin talkoovoimin vanhainkoti Käpylään.
Lähteenmäen kirja kertoo, että bolsevistinen komento ei sopinut Idan ja Hilja Pärssisen maailmankuvaan ja he pakenivat Pietarista Viroon. Myöhemmin heidät ilmiannettiin ja tuomittiin Hämeenlinnan naisvankilaan vuosiksi. Marjaliisa Hentilä, Matti Kalliokoski ja Armi Viita ovat kirjoittaneet Hilja Pärssisestä hienon elämänkerran (2018).
Vuosien 1918-1938 dramaattisista tapahtumista ja oloista on kirjoitettu paljon kaunokirjallisuudessa. Muistissa ovat mm. Antti Tuurin Ikitie (2011), josta tehtiin hieno elokuva. Katja Ketun Yöperhonen (2015) ja Anneli Kannon hienot kirjat Veriruusut (2016) ja Lahtarit (2017). Veriruusut saivat KOM Teatterissa tosi väkevän tulkinnan.
Maria Lähteenmäen tutkimukset tuovat poikkeuksellisen elävästi esiin punapakolaisten ja erityisesti naisten rankkaa elämää Neuvosto-Venäjällä. Moni menetti terveytensä raskaan työn, puutteen ja kulkutautien seurauksina. Vain muutama suomalaisista naisista nousi työn sankareiksi tai kommunistien hierarkioissa. Stalinin 1930- luvun laajassa puhdistusaallossa moni suomalainen menetti henkensä tai tuli karkotetuksi vankileireille.
Maria Lähteenmäen kirja on omaelämänkertoihin sekä muuhun laajaan lähdeaineistoon pohjautuva aarreaitta. Se sisältää työväenliikkeen naisten historian yhden aiemmin kirjaamatta jääneen osan.
