Ystäväni Outi asui vakituisesti Englannissa, oli asunut jo joitain vuosia. Tuli vaalivuosi, Suomen eduskuntavaalien äänestysvuosi. Outi tiesi, että hän voisi ennakkoäänestää Lontoossa, suurlähetystössä. Tästä on aikaa parikymmentä vuotta.
Outi päätti lähteä bussilla kotikaupungistaan Oxfordista Lontooseen. Matka kesti noin puolitoista tuntia. Hän tiesi, että äänestyspaikka suljettaisiin tiettyyn aikaan iltapäivällä, mutta oli viisi minuuttia myöhässä, kun vihdoin saapui lähetystön äänestyspaikkaan. Ovet oli suljettu ja kun Outi sai kiinni jonkun työntekijän, tämä kehotti Outia saapumaan paikalle seuraavana päivänä ajoissa. Outi, Oxfordin yliopiston opettaja, ei voinut ottaa vapaata milloin halusi ja niin jäi yksi ääni antamatta.
Tapaus on jäänyt mieleeni, ehkä siksi että vuosikymmeniä ennakkoäänestys ulkomailla on ollut paperilla olemassa. Outin matka Oxfordista Lontooseen oli sinänsä lyhyt, mutta joustamattomuus äänestyspaikalla oli byrokraattista ja töykeää. Mietin miten monen Outin äänen Suomi on menettänyt, etenkin niissä maissa, joissa matka kotoa äänestyspaikalle on ollut kohtuuttoman pitkä.
Asiaa on helpottanut viime vaalien alla voimaan tullut mahdollisuus äänestää kirjeitse. Itse hankin kirjeäänestysmateriaalin, vaikka omassa kotipaikassani onkin ennakkoäänestysmahdollisuus vain pienen bussimatkan päässä. Kaikki hyvin sillä rintamalla. Ainoa asia, joka ihmetyttää on, että joudun maksamaan tästä kansallisvelvollisuudestani postimaksun. Luonnollisesti lähetän sen kirjattuna kirjeenä.
Maksaa todella saa, jos aikoo olla kartalla siitä, mitä kotimaassa tapahtuu. Tiedotusvälineistä Yle lähettää kyllä radiossa Areenan ohjelmat ja muutakin joka puolelle maailmaa. Mutta Ylen tv-lähetykset ovatkin sitten jo toinen juttu. Kovasti toitotetaan Yle tunnuksia, jotka hankkimalla Suomen kansalaisella olisi mahdollisuus seurata Ylen ohjelmia, etenkin EU-alueella. Ei ole totta. Ylen tunnukset toimivat vain, jos henkilöllä on edelleen kotipaikka Suomessa. Jos ei ole, ei edes uutisia pysty näkemään suorana. Viimeinen niitti minulle oli, kun ennen vaaleja lähetetty Eduskunnan kyselytunti minulta evättiin. Ikävä teksti kuvaruudulla kertoi että ”ohjelma on nähtävissä vain Suomessa”. Kun sitten hankin maksullisen VPN- järjestelmän, jolla voin katsoa ohjelmia monen muun maan tv-kanavilta, ilmoitti Yle että ” käytössäsi on VPN” ja kieltää minulta ohjelman katsomisen. Tutkin asiaa jo vuosia sitten ja edelleen on niin, että VPN on kielletty Pohjois- Koreassa, Omanissa, Turkmenistanissa ja Valko-Venäjällä. Venäjä sallii vain valtion valvonnassa olevat VPN- systeemit. Tähän hienoon joukkoon kuuluu siis myös Suomen Yle.
Me ulkosuomalaiset olemme vuosi vuodelta enemmän ja enemmän varteenotettava ryhmä kun katsomme eteenpäin. Maailmalla asuu tietääkseni kokonaisen vaalipiirin verran äänestysvaltaisia Suomen kansalaisia, joista monella on erilaisia siteitä Suomeen. Ei vähiten tunnesiteitä mutta kansainvälistyvässä Suomessa voitaisiin nähdä laajemmin. Monesti ulkosuomalaisilla on vaikutusvaltaa uudessa asuinmaassaan, heillä on yrityksiä ja he ovat mukana mm. tutkijoina ja opettajina erilaisissa oppilaitoksissa.
Paljon on keskusteltu mahdollisuudesta järjestää ulkosuomalaisille oma vaalipiiri Suomeen, kattamaan koko maan. Jossa ehdokkaana olevat toisivat esille ulkosuomalaisten edunvalvontaan liittyviä asioita – niitä riittää, ei vähiten koulutus-, sosiaali- ja yritysrintamalla. Mutta se onkin sitten jo toisen messun paikka.
