Uskon, että useimmat ovat ymmällään, jopa vihaisina, kun Venäjä näyttää vauhdilla käyttäytyvän ja kehittyvän kaikessa ja ihan väärään ja julmaan suuntaan. Tähän on syytä, sillä Venäjä on ja pysyy Suomen naapurina jatkossakin. Venäjän sisäistä tilannetta kuvasi mm. Mark Galeotti teoksessaan The Vory (suom. ” Voima ja valta”) jo vuonna 2019. Hän totesi, että kun kaikki rakentuu henkilöverkolle ja leimallista on läpinäkyvyyden puute, niin myös korruptio voi hyvin syvällä rakenteissa ja kansan kontrolli on erittäin tehokasta. Tämä on näkynyt jo pitkään.
Vladimir Putin on ottanut myös historian vääristelyn tuekseen. Tämän hän toi esiin heinäkuussa 2021 ns. tutkielmassaan, joka oli otsikoitu ”Venäjän ja Ukrainan historiallisesta ykseydestä”. Hän katsoo, että valkovenäläiset, venäläiset ja ukrainalaiset ovat kaikki Rusin jälkeläisiä, ikivanha kansa, joka asettautui Mustanmeren ja Itämeren välille. Hän väittää, että niitä sitoi yhteen yhteinen maa-ala, kieli ja ortodoksinen uskonto. Hänen versiossaan Ukraina ei siis koskaan ole ollut suvereeni valtio, paitsi muutaman vuoden Venäjän vallankumouksen aikaan, jolloin se yritti, mutta epäonnistui tulla itsenäiseksi valtioksi. Edelleen Putin väittää, että Venäjältä ryöstettiin sille kuuluvaa ydinmaata, kun bolsevikit loivat Ukrainan Sosialistisen Neuvostotasavallan. Ja nyt, Neuvostoliiton romahdettua, Länsi on käyttänyt Ukrainaa alustana uhata Venäjää ja tukenut Ukrainan ”neo-natsien” nousua valtaan. Putin julistaa lopuksi, että Ukraina voi olla ”itsenäinen” ainoastaan vahvassa kumppanuudessa yhdessä Venäjän kanssa, koska ”me olemme yksi kansa”.
Venäjän historia on värikäs. Suosittelen lukemaan vaikkapa professori Kari Tarkiaisen tänä syksynä suomennetun erinomaisen teoksen ”Moskovalainen” ja suurlähettiläs René Nybergin niin ikään tänä syksynä ilmestyneen ”Ruotsin ja Venäjän välissä”. Itä-Suomen yliopiston professorilla Jukka Korpelalla on erinomaista Venäjän tutkimusta – vaikkapa tuore selvitys ”Tuhatvuotinen korruptio ja Venäjä” (Idäntutkimus 3/2022).
Venäjän kehitys pelkästään 1900 – luvulla oli raju: verinen, sekasortoinen, vuosia kestänyt vallankumous, valtataistelut, Stalinin suuri terrori ja tahallinen Ukrainan nälänhätä holodomor (ukrainan kielen sanoista ”nälkä”- holod- ja ”tuho” – mor), ns. Suuri isänmaalinen sota ja tapa käydä sitä, Neuvostoliiton hajoaminen ja Putinin uudelleen rakentama voimaministeriöihin (FSB, armeija, sisäministeriö) perustuva vahvasti autoritäärinen valtio. !990- luvulla oletettiin ja myös toivottiin, että Venäjä voisi kehittyä demokratian ja oikeusvaltion suuntaan käymällä sen kanssa kauppaa jne. Nyt on nähty, että maan kehitys on sittenkin ollut täysin päinvastainen. Harva kaiketi kuitenkaan uskoi, että Putin aloittaa yksipuolisen ja avoimen hyökkäyssodan Ukrainaan, mutta niin vain kävi!
Putin ja hänen lähipiirinsä ovat nyt syyllistyneet raakaan hyökkäyssotaan, missä ei säälitä yhtään siviilejä – ei edes lapsia. Ei tunnuta välitettävän myöskään omien joukkojen tuhoista. On vaikea ymmärtää mihin Putin ihan oikeasti luulee enää pääsevänsä, sillä hän vihastuttanut ja katkeroittanut Ukrainan 45 miljoonaisen kansan ja tehnyt itsestään melkoisen hylkiön suuren osan maailman maiden silmissä. Putin ei pystynyt valtaamaan Kiovaa eikä romahduttamaan Ukrainan taistelutahoa. Herson on vapautettu, Moskva-alus upotettu ja Kirimille johtava silta räjäytetty. Näitä Putin ei juuri ole pystynyt kansalleen eikä myöskään eliitille selittämään. Valtion tv:ssä kyllä jauhetaan aivan älyttömiä väitteitä Venäjän pyhästä sodasta saatanaa vastaan.
Mikä on Venäjän kansan vastuu? Voitaneen sanoa, että kansalla sinänsä on kollektiivinen vastuu sodasta. Mutta, että kakki venäläiset ovat tässä samanlaisia, kuulostaa väärälle. Putinin valta pohjautuu kansan passiivisuuteen ja välinpitämättömyyteen. Sillekin on kuitenkin syitä: valtava väkivalta johdon näkemyksistä poikkeavia kohtaan, jopa murhaaminen, järjestetyt tuomiot, raju sananvapauden rajoittaminen jne., joista seurauksena on pelko ja vetäytyminen. Maan historiakin, jossa kansa on suorastaan tottunut kärsimään autoritäärisen johtonsa toimista, vaikuttaa. Suomessa asui vuoden 2020 lopussa 85 000 henkeä, jotka puhuivat venäjää äidinkielenään. Samaan aikaan Suomessa asui n. 30 000 Venäjän kansalaista, joista osalla on kaksoiskansalaisuus. Kaksi yleisintä muuttosyytä Suomeen ovat olleet avioituminen ja inkeriläisten paluumuutto. Suomalaisten ei pidä syyllistää Suomessa asuvia, mutta kyllä Venäjän karmea käyttäytyminen Ukrainassa vaikuttaa mieliin. Hufvudstadsbladetin Venäjällä toimiva toimittaja Anna-Lena Laurén kertoi kokemuksestaan lehdessään 18.12. Hän joutui tulemaan venäläisissä rekistereissä olevalla henkilöautolla Helsinkiin. Parkkeeratessaan, hän sai välittömästi huudon ”emme halua venäläisiä tänne”.
Tällä hetkellä Venäjän hyökkäyssodan ratkaisemiseksi näy mahdollisuuksia. Ukrainaa ei voi jättää yksin eikä Putin näytä luopuvan älyttömästä hyökkäyksestään. Onko siis sijaa ainoastaan voimapolittikalle, jonka loppua ei näy? Maailma siirtyy huonossa tilanteessa uuteen vuoteen!
Kaikesta huolimatta, hyvät wanhat toverit, toivotan teille kaikille hyvää joulua ja mitä parhainta ja tervettä vuotta 2023! Olkaamme ensi vuonnakin toveritoiminnoissamme aktiivisia ja ennen kaikkea, intoa vaalityöhön! Suomestakin on pidettävä huolta!
