HVT:n vieraaksi 8.9. saapui Paavo Lipponen jolta on tullut hiljattain muistelmat 1995 – 2024 nimellä ”Valtionhoitaja”. HVT:n puolesta Lipposta jututti Ulpu Iivari ja keskustelusta kehkeytyikin lähihistoriamme politiikan oppitunti.
Tilaisuuden aluksi Paavo kertoi olevansa tulossa Mäkelänrinteen uimahallilta ja samalla muisteli millaisen epäilyn kohteena sen rakentamisprojekti oli aikoinaan. Mäkelänrinteen Uimakeskuksesta on kuitenkin kehittynyt Suomen suurin ja ensimmäinen kansainvälisten arvokisojen vaatimukset täyttävä uimahalli jonka käyttäjämäärät ylittivät kaikki ennakko-odotukset. Työväenliike on ollut tässäkin mukana Urheiluopistosäätiön kautta.
Lipponen nosti toisenkin esimerkin jota SDP vastusti, eli Lahden Sibeliustalon. Siitä kuitenkin tuli puuarkkitehtuurin ja akustiikan mestariteos, josta SDP nyt voi olla ylpeä. Lipposen PM-aikoina talo valmistui ja sille saatiin sekä Suomen valtion että EU:n tukea. Talo on listattu Euroopan 5-10 parhaimman konserttisalin joukkoon.
Kun keskustelu muistelmista alkoi niin Ulpu kysyi kuinka luottamusta rakennetaan ja mikä on sen merkitys tavoitteiden toteuttamisessa.
Lipponen kertoi olevansa ”sattuma-korpraali” koska nousi SDP:n puheenjohtajaksi 1993 kun Ulf Sundqvist luopui puheenjohtajuudesta. Henki oli silloin SDP:ssä hyvä. Tuleviin vaaleihin valmistauduttiin huolella. Talous oli keskeisiä kysymyksiä. Luottamusta rakensivat myös muutkin, erityisesti Lauri Ihalainen ja Casimir Ehrnrooth. Tulopolitiikalla oli erittäin suuri merkitys. Hallitus tuki sitä täysillä. EMU-ratkaisu tiputti korkoja. Velka saatiin alas. Lopulta kyettiin elvyttämään. Ay-liike tuki EU- ja EMU- ratkaisuja. Tämä kehitys katkaistiin 2007-8 elinkeinoelämän toimesta.
Demaripääministerillä monipuoluehallituksessa on ollut omien keskuudessa vaikeaa. Paineensietokyky rakoili. Lipponen kuitenkin korosti että Erkki Tuomioja toimi hyvin ollessaan eduskuntaryhmän puheenjohtajana. Hyvin vaikea Nizzan EU-huippukokouksen aikana Tuomioja oli tukemassa päätöksiä. Nämä ovat esimerkkejä että vaikka kyse oli useasti erilaisista poliittisista näkemyksistä ja keskinäisistä väittelyistä niin lopulta yhteinen sävelkin löytyi.
Paavo Lipponen korosti ajatelleensa Suomen kansallista etua kun pyrittiin EU:n ytimiin koska siellä saatiin aikaan ympärystä esim Suomen maatalouden ongelmiin. Lipponen sai Viron mukaan ensimmäiseen EU:n KIE-laajentumiseen. Paavo tuli monesta syystä hyvin toimeen Helmut Kohlin kanssa. Yksi syy oli että Lipponen puhui saksaa.
Lipponen aikoinaan tutustui oma-aloitteisesti pieneen Ranskan sosialistipuolueeseen jota johti Michel Rocard. Heistä tuli ystäviä. Rocard yhdisti pienen puolueensa François Mitterrandin sosialistipuoleen kanssa ja Michel Rocard tuli myöhemmin pääministeri. Lipponen oppi prosessista paljon.
Lipponen nosti Suomen poliitikoista Kalevi Hemilän ja Sirkka – Liisa Anttilan esimerkillisinä koska molemmat puhuivat ranskaa ja heitä tuli Ranskan maatalousministerin perhetuttuja. Se on oiva tapa myös saada ymmärrystä Suomen asialle.
Lipposen puhemiehen ajoista puhuttaessa aiheeksi nousi myös Venäjä. Lipponen muisteli kuinka aikoinaan järjestettiin säännöllisesti EU-Venäjä huippukokouksia ja millaisessa tilanteessa Putin nousi Venäjän johtoon. Pohjoinen ulottuvuus tuli koskemaan myös Venäjää. Toisaalta Tšetšenian sodat muuttivat suhtautumistamme. Suomi joutui myös arvostelemaan Venäjää. Putin muutti asenteitaan länttä kohtaan. Sitten tuli se 2007 kuuluisa Münchenin puhe ja 2021 Putinin poliittinen essee jossa Ukrainalle hahmoteltiin sen paikka.
Tultuaan EK puhemieheksi 2004 Lipponen sai yllättäen kutsun saapua Moskovaan Putinin vieraaksi. Jo silloin Putin hahmotteli ettei hän salli alueellisten satraappien, tai oligarkien eikä mafian sanella mitä tapahtuu. Putin siis keskitti valtaansa.
Putin on pelännyt kaikista eniten ns värivallankumousten leviämistä myös Venäjälle (esim Ukrainan oranssi-, Georgian ruusu-, Kirgisian tulppaani-). Siksi länttä myös syytetään niiden tukemisesta. Vuonna 2008 USA suunnitteli Ukrainan liittämistä NATOon (Saksa ja Ranska eivät tukeneet) ja syttyi Georgian sota. Epäluulot vain kasvoivat.
Toisaalta Saksa ja liittokansleri Merkel ajoivat Saksan talouselämän etuja ja halusivat Venäjältä kaksi suoraa kaasuputkea koska olivat päättäneet ajaa oman ydinvoimansa alas. Paavo Lipponen kertoi esittäneensä koko Eurooppaa koskevaa kaasuverkostoa johon olisi myös Norja liittynyt. Näin olisi vältetty suuri riippuvuus Venäjästä.
Lopuksi puhuttiin Lipposen suhteesta kulttuuriin, mm taidehistoriaan ja arkkitehtuuriin, joista Paavo kirjoittaa muistelmissaan. Hän kertoi, että kiinnostus lähti jo kotoa ja koulusta. Hän harrasti kirjallisuutta ja Alex Matsonin kirja ”Romaanitaide” teki vaikutuksen. Lipponen halusi kirjallisuuskriitikoksi. No eipä tullut mutta nyt on kuitenkin kotona kaksi kaapillista arkkitehtuurikirjallisuutta.
Aivan lopussa kysyttäessä Paavo Lipponen totesi, että vaikka liberaali demokratia on koetuksella, sääntöpohjainen maailmanjärjestys horjuu ja elämme sekavassa maailmassa murrosvaihetta niin aina on kuitenkin toivoa. Ihmiskunnasta löytyy terveitä vastavoimia. Paavo korosti, että on muistettava, että päätöksiä tehdään aina ajassa. Ei pidä jälkiviisastella, vaan ymmärtää kokonaisuus ja asiayhteydet. Pitää myös kysyä, mikä nyt on Suomen Eurooppa – politiikka? Miten suhtaudutaan mm integroitumiseen ja enemmistöpäätöksentekoon.
Kuvat ja teksti Hannu Ohvo