Suomen Wanhat Toverit ry kokoaa SDP:n veteraanijäsenet yhteistoimintaan, jolla tuetaan puolueen aatteellista työtä. SWT-yhteisön muodostaa noin 50 jäsenkerhoa.

Työläisten kotiintulo Pontuksella vuonna 1918 päättyi kuolemaan

Lappeenrannan Pontuksella Laihian kylässä huhtikuussa 1918 tapahtuneet surmat ovat yksi surullinen kansalaissodan  tapahtuma, jonka jälkipolvet ja surmattujen läheiset sekä tutkijat muistavat iäti.

Yksi, joka muistaa tutkimuksien ja keräämänsä tiedon kautta tapahtuneen on lappeenrantalainen Antti Vanhanen, jonka isoisä oli yksi niistä 22 surmatusta. Surmatyöt tapahtuivat Jooseppi Suikin omistamalla Savikkopellolla, jota myös muistitiedon mukaan on Vennäisenpelloksi kutsuttu.  Vanhanen kertoo seuraavassa omin sanoin tapahtumien kulkua raportissa, joka tehtiin muistomerkin ja -puun aikaansaamiseksi surmapaikan lähistölle muistuttamaan ohikulkijoita alueen tapahtumista 1918.

Vuoden 1918 sota oli kääntymässä loppua kohti. Aamulla 25. huhtikuuta Joutsenon kirkko ja kylä paloivat. Pakoilaisvirta vaelsi sieltä kohti parin peninkulman päässä olevaa Lappeenrantaa, josta matka jatkui Viipuriin. Se oli Kansanvaltuuskunnan, punaisten viimeinen tukikohta. Huhut kulkivat ja kasvoivat. Valkoisten joukot olivat kuulleet niistä. Ulkopaikkakuntalaiset punakaartilaiset tekivät tuona 25. päivänä vielä Lappeenrannassa terroritekoja. Takaisinmaksu koitti seuraavina päivinä, kun valkoiset valloittivat Lauritsalan ja Lappeenrannan.

Tuona torstaina työmiehiä oli palaamassa todennäköisesti Saimaan kanavan kevätkunnostuksesta Laihian kylään Pontukselle. Silloin Joutsenosta tullut valkoisten kärkijoukko pysäytti heidät ja kaiketi paikallisten avulla kerättiin vielä lisvangittavia lähistöltä.

Sodan loppuvaiheitten ilmapiirissä pidätettyjä ei kuulusteltu. Paikalle saapuneen valkoisten joukkojen päällikkö antoi iltayöstä teloituskäskyn. Sen käskyn mukaan kaksikymmentä miestä ammuttiin Jooseppi Suikin omistamalle Savikkopellolle, jota myös Vennäisenpelloksi oli kutsuttu. Yksi mies teloitettiin lähistölle rautatien varrelle.

-Nykyhistorian termien mukaan tapahtumaa voidaan kutsua osaksi ”valkoista terroria”, sanoo Antti Vanhanen.

Vanhanen on rovasti ja teologian tohtori. Hän oli yksi muistokiven ja -puun paikalle saamisen puuhaihmisiä. Toinen oli teloituspaikan omistajasukuun kuluuva Tuula Airio. Vanhanen oli muistokivityöryhmän sihteeri. Työryhmä koostui paikkakunnan työväenyhdistysten ja kotiseutuyhdistysten jäsenistä. Lappeenranna kaupunki ja museovirasto olivat myös hankkeessa aktiivisesti mukana.

Muistokivi ja pihtakuusena oleva muistopuu paljastettiin kesäkuussa 2023. Tilaisuus oli liikuttava ja monia muistoja herättävä tapahtuma. Paikalla oli noin sadan henkilön yleisömäärä poliittisesti nähtynä vasemmalta oikealle.

Keijo Martikainen