Niina Malm
Niina Malm 10.1.2024 Etelä-Saimaa: Suomen työmarkkinat ovat ajautuneet pahimpaan umpisolmuun vuosikymmeniin. Orpon ja Purran hallitus ajaa työelämäheikennyksiä, joita suurin osa suomalaisista tutkitusti vastustaa ja joilla ei ole merkittäviä työllisyysvaikutuksia. Hallitus ei ole suostunut käymään aitoja neuvotteluita työmarkkinaosapuolten kanssa, vaan on härkäpäisesti ajamassa suomalaisia työmarkkinoita umpikujaan yksipuolisella työmarkkinapolitiikallaan.
Suomen arvojohtajiksi pyrkivien ehdokkaiden voisi kuvitella olevan kiinnostuneita tilanteesta, joka uhkaa romuttaa paitsi Suomen vahvuutena olleen sopimisen kulttuurin myös yhteiskuntarauhan. Erityisesti tätä sopisi odottaa kokoomuksen Alexander Stubbilta ja valitsijayhdistyksen Pekka Haavistolta. Molemmat kuitenkin katsovat tumput suorina sivusta, kun työmarkkinat ajautuvat historiallisen pahaan kriisiin ja kansaa uhkaa kahtiajako.
Yhteiskuntarauhalla ja kansakunnan yhtenäisyydellä on merkitystä paitsi sisäisen, myös ulkoisen turvallisuuden näkökulmasta.
Ensi syksynä käynnistyviä työehtosopimusneuvotteluita ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua tasapuolisiksi. Neuvottelupöytien ääressä on tungosta, sillä niiden ääreen istuvat työntekijöiden ja työnantajien lisäksi symbolisesti myös pääministeri ja valtiovarainministeri. Orpo ja Purra haluavat varmistaa, että työnantajille sataa mannaa taivaalta ja 2,3 miljoonan suomalaisen työntekijän asema heikkenee, ennustaa SDP:n varapuheenjohtaja Niina Malm.
Petteri Orpo ja Riikka Purra haluavat vaikuttaa tulevien työehtoneuvotteluiden lopputulokseen muuttamalla pelikenttää lainsäädännön keinoin. Hallitus rakentaa parhaillaan työnantajille tukevaa selkänojaa, jonka myötä palkansaajan neuvotteluasema heikkenee.
Hallitus on omilla toimillaan ja työnantajia miellyttääkseen tehnyt itsestään työmarkkinaosapuolen, joka edustaa perinteisen kolmikantaneuvottelun kahta kulmaa eli valtiovaltaa ja työnantajia. Työnantajien ei tässä tilanteessa kannata osallistua neuvotteluihin eivätkä he halua hallituksen heitä edes sinne kutsuvan, Malm painottaa.
– Hallitusohjelma on täynnä pelkkiä heikennyksiä. Yhden yhtä parannusta ei ole työntekijöille tiedossa. Orpo, Purra ja Häkämies haluavat selkävoiton suomalaisista työntekijöistä. Kolmikko repii toiminnallaan suomalaiseen luottamusyhteiskuntaan sellaista railoa, ettei vastaavaa ole aiemmin nähty, Malm toteaa.
Palkansaajat protestoivat ymmärrettävästä heihin kohdistuvia kohtuuttomia leikkauksia ja heikennyksiä. Sen sijaan, että maan hallitus pyrkisi ratkaisemaan itse aiheuttamansa konfliktin, se rajoittaa lakko-oikeutta ja sen ministerit heittävät julkisuuteen mafiasyytöksiä.
– Oikeusvaltiossa ei toimita näin. Se, mikä on mahdollista esimerkiksi Unkarissa, Venäjällä tai Turkissa ei saa tulla mahdolliseksi Suomessa. Sekä palkansaajaliike että SDP puolustavat oikeusvaltioperiaatetta, jossa työntekijöillä on oikeus puolustaa asemaansa perustuslain suomin keinoin, Malm muistuttaa.
– Tässä tilanteessa hallituksen ja palkansaajaliikkeen on lyötävä kättä päälle sen sijaan että lyödään nyrkkiä pöytään. Olen täysin varma siitä, että palkansaajaliike olisi valmis neuvottelemaan uudistuksista, joissa taloutta tervehdytetään oikeudenmukaisuutta, ei eriarvoisuutta, lisäämällä. Täysin selvää on myös se, että palkansaajat vastustavat talouden tasapainottamista pienituloisten selkänahkaa nylkemällä, Malm toteaa.
– Näinä päivinä toivotamme ystäville ja työtovereille hyvää uutta vuotta. Valitettavasti tämä toivotus kalskahtaa kovin ontolle, kun tiedämme, että pian hallitus marssittaa eduskunnan päätettäväksi toinen toistaan karmeampia heikennyksiä ja leikkauksia. Uusi vuosi uhkaakin olevan entistä huonompi sadoilletuhansille työntekijöille, työttömille ja opiskelijoille. Leikkausten seurauksena yksittäisen perheen käytettävissä olevat varat kuukausitasolla saattavat pudota 300–400 euroa.
– Pieni valonpilkahdus pimeyteen on tietysti se, että sekä Orpon, Purran että Häkämiehen verotus laskee ensi vuonna noin 2000 eurolla. Tosin jos heidän huolensa valtiontalouden tilanteesta olisi aitoa, ei tällaisia kaverilahjoja olisi Suomessa varaa jaella, Malm päättää.
Hallitus väittää, että Suomen tilanne on vakava, mutta silti sillä on varaa luoda kriisejä ja vastakkainasettelua Suomeen omilla toimillaan, Niina Malm ihmettelee hallituksen politiikkaa vastustavien lakkojen aamuna.
– Sekä pääministeri Orpo että työministeri Satonen ovat kieltäytyneet neuvottelemasta suomalaisten työntekijöiden kanssa hallituksen toimista, jotka ovat ajamassa työmarkkinat ennen näkemättömään konfliktiin. Miten on mahdollista, että hallituksella on varaa torjua neuvottelupyyntö, Malm kysyy.
Työministeri on Satonen todennut, että yhden etujärjestön vaatimuksiin ei voida suostua. Kommentti on nurinkurinen, kun tarkastellaan hallituksen omaa ohjelmaa.
Elinkeinoelämän lobbarit ovat keväästä pitäen kehuskelleet saaneensa ennennäkemättömän määrän tavoitteitaan läpi Suomen historian oikeistolaisimpaan hallitusohjelmaan. Nopealla vertailulla voikin todeta, että hallitusohjelman työelämäkirjauksien lähdeteoksina on käytetty elinkeinoelämän hallitusohjelmatavoitteita.
– Näyttää siltä, että Orpo-Purran oikeistohallitus toimii elinkeinoelämän etujärjestöjen, kuten EK:n ja Suomen Yrittäjien, edunvalvojana. Vaikka yksikään suomalainen ei ole näitä lobbareita äänestänyt, käyttävät ne merkittävää valtaa heikentämällä 2,3 miljoonaan suomalaiseen palkansaajan oikeuksia, Malm muistuttaa.
– Kysymys kuuluukin: kuka tätä maata todella johtaa? Kuka estää Orpoa ja Satosta toimimasta viisaasti ja käynnistämästä aitoja, tasapuolisia neuvotteluita Suomen työmarkkinoiden suunnasta, Malm kysyy.
Malmin mukaan Suomessa on aina osattu sopia ja osapuolet ovat tarvittaessa myös joustaneet. Nyt hallitus romuttaa neuvottelun perinteen lyömällä nyrkkiä pöytään, vaikka sen pitäisi pyrkiä lyömään kättä päälle.
– Kohtuus on hallitukselle varsin suhteellinen käsite. Tämän hallituksen mukaan on kohtuullista tukea vahvoja, on kohtuullista leikata pienituloisilta. Kohtuutonta on hallituksen mukaan se, että leikkauksista ja heikennyksistä eniten kärsivät eivät vain tyydy hiljaa osaansa vaan osallistuvat hallituksen politiikkaan vastustaviin poliittisiin mielenilmauksiin, Malm päättää.
Imatran Immolassa koulutetaan Suomelle erikoisosaajia
Suomenkin rajaturvallisuuteen on panostettu etenevissä määrin. Imatralaisille ja eteläkarjalaisille Immolalla on myös suuri henkinen merkitys – Immola on osa paikallisidentiteettiä.
Immolassa koulutetaan Suomelle erikoisosaajia. Esimerkiksi erikoisrajajääkärien koulutus tukee yhtä merkittävää Suomen turvallisuuspolitiikan painopistettä, eli rajaosaamista niin maalla kuin merellä. Suomen puolustuksen kannalta Immola, sen fasiliteetit sekä tarjoama koulutus ovat nyt merkittäviä – ei pelkästään Suomelle vaan myös puolustusliitto Natolle. Nato-yhteensopivuus ja -jäsenyys tuo vielä enemmän mahdollisuuksia kansainväliseen yhteistyöhön ja osaamisen kehittämiseen. Lisäksi Immolan ja sen lähialueiden fasiliteetteja käyttävät koulutus- ja testaustarjoitukseen myös monet muut ei-sotilaalliset tahot kuten viranomaiset. Onpa alueella myös kansalaisten harrastustoimintaakin. Immolan käyttöpotentiaali on hyödynnetty esimerkillisesti.
Ei ole kieltämistä Immolan kulttuurihistoriallisella merkitykselläkään. Immola on ainut Suomen puolella säilynyt sota-asema, sillä muut jäivät rajan taa. Toisen maailmansodan aikana lentokenttä toimi Suomen ilmavoimien tukikohtana. Varuskunnan Funkkiskuja muistuttaa edelleen menneestä ajasta, vaikka varuskunta tarjoaakin nykyaikaiset harjoitusfasiliteetit. Immolan merkitys on kuitenkin vuosikymmenten kuluessa pysynyt aina samana: Suomen turvallisuuden takaaminen.
Immolan alueella toimivassa Rajamuseossa voi tutustua sota- ja armeijahistoriaan. On hienoa, että museo tarjoaa mahdollisuuden perehtyä rajavartioston ja rajalla taistelleiden sotilaiden elämään sekä sodan että rauhan aikana. Ensi vuoden alussa Rajamuseossa avautuu uusi näyttely. Olen itse saanut tutustua sekä Rajamuseoon että Rajakoulun uusiin, kunnostettuihin tiloihin. On hienoa, että varuskunnan tilat saatiin peruskorjattua ja koulutuksen tulevaisuus Imatralla turvattua.
Vielä vuosituhannen alussa varusmieskoulutuksen lopettaminen oli vakavasti harkinnassa – niin vakavasti, että silloinen rajavartiolaitoksen päällikkö antoi käskyn aloittaa suunnittelun varusmieskoulutuksen lopettamiseksi Immolassa ja Ivalossa. Onneksi tällaiset puheet eivät ole enää ollenkaan ajankohtaisia.
Kun asiaa peilaa nykyiseen maailmantilanteeseen, olisi koulutuksen lakkauttaminen ollut lyhytnäköinen päätös. Rajakoulutuksen järjestäminen kirjaimellisesti rajalla palvelee Suomen turvallisuusympäristöä varmasti parhaalla mahdollisella tavalla. Enää ei kannata edes mainita Immolan lakkauttamista.
Jo ennen toista maailmansotaa käyttöön vihitty Immolan lentokenttä on perinteikäs ja arvostettu varuskunta sekä koulutuslaitos. Rajakoulu tunnetaan ympäri Suomea. Sen häviäminen ei olisi menetys vain Imatralle ja Etelä-Karjalalle, vaan koko Suomelle. Samalla häviäisivät pitkät perinteet ja painava historia. Immolan henkistä merkitystä ei voi aliarvioida. Immola muistuttaa siitä, että itsenäisyyttä ei saa koskaan ottaa itsestäänselvyytenä ja turvallisuuden eteen on tehtävä aktiivisesti töitä.
SDP:n varapuheenjohtaja Niina Malm:
Hallitus patistaa töihin, joita ei ole !
Työttömien työnhakijoiden määrä on kasvanut vuoden takaisesta 16 900 henkilöllä, uutisoi tänään työ- ja elinkeinoministeriö. Avoimia työpaikkoja on puolestaan markkinoilla 109 300, mikä on yli 60 000 vähemmän kuin viime vuonna. Samassa tilanteessa hallitus leikkaa työttömyysturvasta sekä muista ihmisten toimeentulolle keskeisistä sosiaalituista.
Orpon hallituksen logiikka on, että sosiaaliturvaa leikkaamalla syntyy työllisyyttä. Minne? Mistä se työ tulee luokse, kun sosiaaliturvaa leikataan? Ei mistään!
– Hallitus haluaa leikata, jotta olisi pakko ottaa vastaan mitä tahansa työtä. Tämä synnyttää ”minijobeja”, joista maksetaan hyvin alhaista palkkaa. Hallitus ei tee elettäkään, näiden lieveilmiöiden kitkemiseksi, sanoo Malm ja jatkaa:
– Tällainen tilanne aiheuttaa yhä suurempia ongelmia pimeille työmarkkinoille. Harmaan talouden vahvistaminen näyttää olevan hallituksen tavoite näillä toimilla, päättää Malm.
SDP:n varapuheenjohtaja Niina Malm pitää huolestuttavana Petteri Orpon ja Riikka Purran hallituksen tapaa sivuuttaa päätöksenteossaan aito keskustelu.
– Perinteisesti Suomessa on pyritty etenkin vaikeina aikoina puhaltamaan yhteen hiileen ja löytämään vaikeisiin kysymyksiin sellaiset ratkaisut, että kaikki voivat niihin sitoutua. Se edellyttää aitoa neuvottelua, ei sellaista toimintatapaa, jossa ainoastaan elinkeinoelämä toimii hallituksen korvakuiskaajana.
– Näin ei Suomessa ole tavattu toimia. Nyt olisi viisautta pysähtyä, pakittaa ja aloittaa uudella uralla neuvottelemaan työelämäkysymyksistä.
Malmin mukaan vaikeassa taloustilanteessa osoittaisi maan hallitukselta suurta viisautta toimia maltilla ja huolella. Yhteistyö ja sopiminen ovat olleet suomalaisen yhteiskunnan supervoima.
– Hallitus kantaa vastuun niin yhteiskunnan eheydestä kuin synnyttämänsä pattitilanteen purkamisesta. Toivoin, että Pääministeri Orpo, valtiovarainministeri Purra sekä työministeri Satonen näkevät tässä kysymyksessä suuremman hyvän. Nyt ei ole aika hajottaa Suomea. Nyt on aika kuunnella, sopia ja aloittaa aidosti neuvottelut alusta yhdessä.
– Valitettavasti vaikuttaa sille, ettei hallitus ole vieläkään ymmärtänyt vastuutaan. Valtiovarainministeri Purra jatkaa yhä mustan puhumista valkoiseksi. Esimerkiksi lailla säädetty ensimmäinen palkaton sairaspäiviä on jokaisessa neuvottelupöydässä vuorollaan TES:sien umpeutuessa. Hallitus tekee päänavauksen, joka ei turvaa heikompaa, kuten lainsäädännön kuuluisi. Tässä muurataan peruskiveä kahden kerroksen työmarkkinoille.
Muita huomioita Lauri Lyly:
Ruotsin keskusammattijärjestön (LO) pääekonomisti Laura Hartman arvioi, että Suomen hallituksen sanelema uusi työmarkkinamalli on hataralla pohjalla. Aito pohjoismainen työmarkkinajärjestelmä perustuu luottamukseen työnantajien ja työntekijöiden välillä. Ei läpi runnottuun esitykseen, joka on työnantajien käsialaa ja oikeistohallituksen siunaama.
Ruotsissa ja Tanskassa hallitus ei puutu työmarkkinoiden neuvotteluihin palkoista ja työehdoista
Vientimallin kiinnittäminen lakiin rajoittaisi liittojen mahdollisuuksia sopia palkoista.
Vientimalli tarkoittaa sitä, että palkankorotukset määritellään vientialojen korotusten perusteella tai jopa kattona palkankorotuksille muilla aloilla.
Niina Malm:Maksukatot ”remonttiin”
Tulevaisuuden turvallisuus on monelta elämisen osa-alueelta huolestusta herättävä. Alla oleva artikkelisi on osaltaan yksi esimerkki myös ikäihmisten huolia ymmärtäväisen edustajan puhetta
SDP esittää, että tulevalla hallituskaudella maksukatot yhdistetään ja niiden yhteenlaskettu taso lasketaan vähintään 900 euroon, mutta mieluiten 800 euroon vuodessa. Lisäksi esitämme maksujen jaksottamista, jolloin maksut ajoittuvat tasaisemmin ympäri vuoden.
Sairastuminen on aina pysäyttävä kokemus, usein myös silmiä avaava. Oman diagnoosini saamisen jälkeen tämä on konkretisoitunut entistä vahvemmin. Olen tavannut uusia ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa, joissa yhdistävänä tekijänä on sairaus.
Sairastuminen on henkisesti raskasta aikaa monelle ja samaan aikaan se ajaa monet taloudellisesti erittäin tiukille, jopa ahdinkoon.
SDP on aina kantanut huolta jokaisen pärjäämisestä ja ollut rohkeasti sinun puolellasi. Nyt, elinkustannusten noustessa, meidän on kiinnitettävä tähän huomiota entistä enemmän ja varmistettava, että jokainen pidetään mukana.
Sairastamisen kustannukset ovat sellaisia, joita varten on vaikea varautua ennakkoon. Ja ikävän usein se johtaa tilanteisiin, jossa on valittava laskujen maksamisen, lääkäriin menemisen tai lääkkeiden ostamisen väliltä. Kaikkeen ei ole varaa. Yhteiskunnallisesti tämä on iso ongelma, jos vaivoja ei hoideta ajoissa, ovat kustannukset yleensä paljon korkeammat niin yksilölle kuin yhteiskunnalle. Tällaisia valintoja ei kenenkään pitäisi joutua tekemään.
Siksi SDP esittää maksukattojen (terveydenhuolto, matkat, lääkkeet, päivä- ja työtoimintojen matkat) yhdistämistä, jaksottamista ja laskemista vähintään takuueläkkeen tasolle, mieluiten sen alle.
Nykyisin jokainen meistä joutuu ensin maksamaan maksuja koko maksukaton verran vuoden alussa. Tämä tarkoittaa monelle sitä, että alkuvuosi on taloudellisesti todella vaikeaa. Jaksottaminen tarkoittaisi sitä, että maksut ajoittuisivat tasaisemmin vuoden ajalle, eikä koko omavastuuta tarvitsisi maksaa vuoden alussa. Jo tämä yksinään helpottaisi monen toimeentuloa.
Mutta lisäksi me sosialidemokraatit haluamme myös laskea yhdistettyjen maksukattojen tasoa vähintään takuueläkkeen tasolle, mieluiten sen alle. Takuueläkkeen nykytaso on 922,42 e/kk. Kenenkään ei siis tarvitsisi maksaa tuota enempää vuoden aikana.
Meidän on huolehdittava pienituloisten suomalaisten pärjäämisestä. Varmistettava, ettei kenenkään tarvitsisi miettiä, jääkö rahaa ruokaan, jos ostaa tarvitsemansa lääkkeet. Tai onko lääkäriin varaa mennä, kun siihen on tarve.
THL:n laskelmien mukaan 900 euron katto lisäisi julkistaloudellisia kustannuksia noin 37 miljoonaa euroa ja 800 euron katto noin 70 miljoonaa euroa vuodessa. Laskelma perustuu vuoden 2017 väestörakenteeseen.
SDP esittää, että tulevalla hallituskaudella maksukatot yhdistetään ja niiden yhteenlaskettu taso lasketaan vähintään 900 euroon, mutta mieluiten 800 euroon vuodessa. Molemmat näistä olisivat huomattavasti pienempiä kuin nykykattojen yhteenlaskettu taso (1561 €/v).
Parasta tässä asiassa on se, että maksukattojen yhdistäminen keventäisi ennen kaikkea terveydenhuoltoa eniten käyttävien eli usein iäkkäiden ja pienituloisten kotitalouksien maksurasitetta. Eli juuri eniten apua tarvitsevat saisivat helpotusta.
Suomalainen yhteiskunta on vakaampi, turvallisempi ja tasa-arvoisempi, kun huolehdimme tukea tarvitsevista ja pidämme kaikki mukana.
