Suomen historian vähävaltaisin presidentti on ollut Sauli Niinistö. Presidentin valtaoikeuksia on riisuttu Mauno Koiviston ajoista lähtien, ja erityisesti sosialidemokraattisten presidenttien aikana on lakimuutoksia, joilla presidentin valtaa on rajattu. Näin totesi toimittaja, tietokirjailija Risto Uimonen puhuessaan maanantaina 8.1. Pääkaungin Wanhojen Tovereiden kokouksessa.
Vaikka presidentin virallisen vallan kehykset ovat Kekkosen ajoista kaventuneet huomattavasti, se ei suinkaan merkitse sitä, etteikö presidentti voisi vaikuttaa myös virkansa raamien ulkopuolella. Vielä vallankahvassa olevan Niinistön toiminta ns. harmaalla alueella on siitä oiva esimerkki.
Suomelle laadittiin ensimmäinen valtiosääntö vuonna 1919. Siinä presidentti määriteltiin suvereeniksi johtajaksi, eräänlaiseksi ”kuningaspresidentiksi”, jolla oli sekä ulko- että sisäpoliittista valtaa ylitse muiden. Itse asiassa samoilla periaatteilla mentiin aina vuoteen 1966 asti, jolloin Suomi sai vasemmistoenemmistöisen eduskunnan. Tuolloin viritettiin keskustelu valtiosäännön uudistamisesta ja sen valmistelua varten perustettiin komitea, mutta sen työ ei johtanut muutoksiin. Uimosen mukaan SDP:n suhtautuminen presidentin valtaan on ollut ristiriitainen ja riippunut kulloisistakin poliittisista suhdanteista.
Urho Kekkosen vallankäyttöä voisi Uimosen sanoin kuvata presidentilliseksi monarkiaksi. Kekkosen poliittiset tarpeet sanelivat sen, milloin mikin puolue oli hallituskelpoinen, milloin taas joutui oppositioon.
Erityisesti Mauno Koiviston mielestä presidentin vallankäyttö meni liiallisuuksiin Kekkosen kaudella. Koivisto halusikin kaventaa presidentin valtaa maltillisesti, mutta on sanonut jälkikäteen, että vähentämisessä mentiin liiallisuuksiin hänen kautensa jälkeen. Useimmat muistavat Kekkosen ja Koiviston väliset erimielisyydet. Kekkonen oli päättänyt kaataa Koiviston hallituksen vuonna 1981, mutta Koivisto kieltäytyi eroamasta vedoten eduskunnan luottamukseen. Koiviston presidenttikaudella siirryttiin myös käytännössä parlamentaariseen järjestelmään ja alettiin vähentää presidentin valtaoikeuksia. Myös presidentin toimikaudet supistettiin kahteen peräkkäiseen kauteen.
Koiviston jälkeen presidentiksi noussut Martti Ahtisaari vastusti presidentin vallan vähentämistä, mutta poliittinen eliitti oli hänen kanssaan eri linjoilla. Ahtisaari joutuikin taipumaan sen tahtoon ja vahvistamaan vuonna 1999 uuden valtiosäännön, jonka mukaan presidentti menetti sisäpoliittisen valtansa, mutta säilytti roolin ulkopolitiikassa. Ulkopoliittinen valta jaettiin perustuslain muutoksella valtioneuvoston ja presidentin kesken, kun aikaisemmin ulkopolitiikka kuului vain presidentille. Samalla presidentin veto-oikeus lakeihin muuttui lähinnä muodolliseksi.
Myös Ahtisaaren jälkeen presidentin virkaan valitulla Tarja Halosella oli erimielisyyksiä presidentin valtaoikeuksista hallituksen kanssa. Hän vastusti presidentin vallan kaventamista, mutta hänen vastustuksestaan huolimatta perustuslakia tarkistettiin ja presidentin valtaa vähennettiin vuonna 2012.
Miten vuoden 2024 presidentinvaalien ehdokkaat suhtautuvat presidentin valtaoikeuksiin? Uimosen havaintojen mukaan kukaan ehdokkaista ei ole esittänyt niihin muutoksia.
Teksti: Annakati Mattila
Kuva: Hannu Ohvo
