Suomen Wanhat Toverit ry kokoaa SDP:n veteraanijäsenet yhteistoimintaan, jolla tuetaan puolueen aatteellista työtä. SWT-yhteisön muodostaa noin 50 jäsenkerhoa.

Eeva Donner: Ostovoima nostaa kuluttamisen keskiöön

Eeva Donner

 

Minulle sanojen sisältö on merkityksellistä. Tarkastelen eri alojen ilmaisuja kuin ilmiöitä – mitä kukin sana todella tarkoittaa, mihin se viittaa ja mitä sillä halutaan ilmaista.

“Ostovoima” on sana, joka nostaa kuluttamisen keskiöön. Sitä käytetään huoletta esimerkiksi työmarkkinaneuvotteluissa, erilaisissa pankkielämään ja talouteen liittyvissä konteksteissa. Pandemian aikana ostovoima-sanan merkitys vielä korostui, kun ei voitu shoppailla, lähteä ulkomaanmatkalle tai käydä ravintoloissa syömässä. Vaikka olisi sitä ostovoimaa ollut, mutta ulkoinen syy rajasi sen käyttöä. Särähtääkö? Minulla kyllä. Ostovoima liittyy kuluttamiseen ja nimenomaan niiden kohdalla joilla sitä pätäkkää kukkarossa on. Heidän ostovoimaansa tarvitsee parantaa kaiken aikaa tai kuluttaminen pysähtyy.

Minne katosi sana “toimeentulo”? Oli hyvin toimeentulevia ja vähemmällä toimeentulevia, oli ihmisiä joiden toimeentulo ei riittänyt elämiseen. Toimeentulo-sanan saattoi saada inflaatioon sana toimeentulotuki, sillä kukapa nykyaikana haluaisi myöntää että on köyhä? Paitsi hän, joka on köyhä. Jolla ei ole varaa shoppailla, lähteä ulkomaille tai syödä ravintoloissa. Hänen täytyy saada yhteiskunnalta tukea, koska palkka tai palkattomuus sitä edellyttää. Näillä ihmisillä harvoin on ostovoimaa.

Lapsuudessani kunnan nuohoojamestarina toiminut isäni piti pystyssä palkallaan kuusihenkistä perhettämme. Joka päivä oli syötävä, lapset oli vaatetettava ja kun välillä oli työttömyysjaksoja, oli käytävä myös sossussa. Oli pakko tulla toimeen, muuta ei voinut.

Isältä puuttui kaikkinainen ostovoima, sen totesin kun kerran vuodessa pääsin kenkäkauppaan ostamaan ne kaikkein edullisimmat kengät, jalat kun lapsella kasvoivat. Eräänä keväänä kenkäkaupasta löytyi niin rumat kengät, että selkäsaunan uhallakaan en suostunut niitä jalkaani laittamaan, vaan kuljin varpaat kipristellen mieluummin liian pienissä kengissä. Äitipuoleni kutsui minua hienohelmaksi.

On muotia puhua  kestävästä kehityksestä, kierrätyksestä ja luonnonvarojen säästämisestä. Puhumme maapallon pelastamisesta. Joudun hämmennyksiin.   Mihin kohtaan tätä yhtälöä asettuu ostovoima?

ilmiöitä – mitä kukin sana todella tarkoittaa, mihin se viittaa ja mitä sillä halutaan ilmaista.

“Ostovoima” on sana, joka nostaa ’ kuluttamisen keskiöön. Sitä käytetään huoletta esimerkiksi työmarkkinaneuvotteluissa, erilaisissa pankkielämään ja talouteen liittyvissä konteksteissa. Pandemian aikana ostovoima-sanan merkitys vielä korostui, kun ei voitu shoppailla, lähteä ulkomaanmatkalle tai käydä ravintoloissa syömässä. Vaikka olisi sitä ostovoimaa ollut, mutta ulkoinen syy rajasi sen käyttöä. Särähtääkö? Minulla kyllä. Ostovoima liittyy kuluttamiseen ja nimenomaan niiden kohdalla joilla sitä pätäkkää kukkarossa on. Heidän ostovoimaansa tarvitsee parantaa kaiken aikaa tai kuluttaminen pysähtyy.

Minne katosi sana “toimeentulo”? Oli hyvin toimeentulevia ja vähemmällä toimeentulevia, oli ihmisiä joiden toimeentulo ei riittänyt elämiseen. Toimeentulo-sanan saattoi saada inflaatioon sana toimeentulotuki, sillä kukapa nykyaikana haluaisi myöntää että on köyhä? Paitsi hän, joka on köyhä. Jolla ei ole varaa shoppailla, lähteä ulkomaille tai syödä ravintoloissa. Hänen täytyy saada yhteiskunnalta tukea, koska palkka tai palkattomuus sitä edellyttää. Näillä ihmisillä harvoin on ostovoimaa.

Lapsuudessani kunnan nuohoojamestarina toiminut isäni piti pystyssä palkallaan kuusihenkistä perhettämme. Joka päivä oli syötävä, lapset oli vaatetettava ja kun välillä oli työttömyysjaksoja, oli käytävä myös sossussa. Oli pakko tulla toimeen, muuta ei voinut.

Isältä puuttui kaikkinainen ostovoima, sen totesin kun kerran vuodessa pääsin kenkäkauppaan ostamaan ne kaikkein edullisimmat kengät, jalat kun lapsella kasvoivat. Eräänä keväänä kenkäkaupasta löytyi niin rumat kengät, että selkäsaunan uhallakaan en suostunut niitä jalkaani laittamaan, vaan kuljin varpaat kipristellen mieluummin liian pienissä kengissä. Äitipuoleni kutsui minua hienohelmaksi.

On muotia puhua  kestävästä kehityksestä, kierrätyksestä ja luonnonvarojen säästämisestä. Puhumme maapallon pelastamisesta. Joudun hämmennyksiin.   Mihin kohtaan tätä yhtälöä asettuu ostovoima?