-Välillä on osattava irrottautua omaishoitajan roolista ja tehtävä sellaisia asioita, jotka ovat itselle mieleisiä ja tukevat omaa jaksamista. Silloin on myös omaishoitajan vaativassa tehtävässä käyttökelpoisempi ja jaksaa paremmin.
Näin sanoo helsinkiläinen Pirkko Lahti, joka toimi viime vuonna kuolleen miehensä Kaukon omaishoitajana seitsemän vuoden ajan.
Pirkko haluaa murtaa ”aina paikalla” -myytin ja muistuttaa, ettei ole sen paremmin hoitajan kuin hoidettavankaan etu, jos väärä velvollisuudentunto polttaa omaishoitajan loppuun.
Omaishoitajuuden alku ei ollut hänellekään helppo, vaikka koko kansan terapeutiksikin nimetty Pirkko on kokenut psykologi ja tuntee ihmismielen syvimmät syöverit paremmin kuin tavallinen rivikansalainen.
-Monta kertaa itkimme yhdessä, kun mieheni ei osannut, jaksanut tai ymmärtänyt jotakin asiaa enkä minäkään aina jaksanut. Hänen oli vaikea tajuta olevansa hoidettava. Mieluummin hän kertoi muille, kuinka hyvin hän vielä pystyy itsenäisesti toimimaan.
Arjen rutiinit tärkeitä
Pirkon kokemuksen mukaan arjen rutiinit ovat omaishoitotyössä tärkeitä.
-Kun aamutoimet, päiväohjelma ja iltarutiinit tehdään päivittäin suurin piirtein samalla tavalla ja samaan aikaan, hoidettava tottuu siihen. Tämä lisää turvallisuuden tunnetta ja luo rakennetta päivään, Pirkko sanoo.
Hän tähdentää, että omaishoitajalla on luonnollisesti aina vastuu tapahtumista. On huolehdittava hoidettavan päivittäisestä hygieniasta ja ravinnosta, lääkityksistä, lääkärissä käynneistä, ulkoilusta ja niin edelleen. Velvoitteiden lista on lähes loputon. Omaishoitaja on ikään kuin päivystäjä, joka on valmis lähes mihin tahansa ja milloin tahansa. Öiset heräilyt koettelevat, samoin se, että on aina vastuussa ja jatkuvassa valmiustilassa. Ei siis ihme, että moni väsyy tässä tilanteessa.
Pirkko varoittaa ottamasta hoidettavalta liikaa asioita vastattavaksi. Hänen kokemuksensa on, että mitä enemmän hoitaja ottaa vastuuta, sitä vähemmän hoidettava asioita muistaa.
-Vaikka omaishoitajana toimiminen on raskasta, arjessa tapahtuu myös mukavia asioita. Minun iloni oli, että mieheni huumorintaju ei kadonnut sairauden edetessäkään, vaan se säilyi yhtä riemastuttavana loppuun asti. Yhdessä siivoaminen kuului yhteisiin rutiineihimme. Minä imuroin ja Kauko kulki rollaattoreineen pölyhuiskan kanssa perässä. Kun hän pääsi äitini valokuvan kohdalle, hän komensi: ”Lempi, suljehan silmät. Pyyhin sinusta pölyt.”
Vapaapäivät – suuri helpotus
Jotkut kokevat saavansa omaisryhmistä tukea ja apua. Pirkolla niistä ei ole kokemusta, sillä hän ei hakeutunut tukiryhmiin eikä niitä hänelle kukaan tarjonnutkaan.
-Käsitykseni mukaan omaisryhmissä keskustellaan pääasiassa hoitoon liittyvistä asioista. Sieltä saa varmasti sille alueelle hyviä vinkkejä, mutta omaishoitajan virkistäytymistä ne eivät edistä.
Lain mukaan omaishoitajalla on oikeus vähintään kolmeen vapaapäivään kuukaudessa. Lakisääteisen vapaan lisäksi kunta voi myöntää omaishoitajalle useampiakin vapaapäiviä ja alle vuorokauden mittaisia virkistysvapaita. Yleensä vapaiden edellytyksenä on, että omaishoidosta on laadittu kunnan kanssa sopimus omaishoidon tuesta sekä hoito- ja palvelusuunnitelma. Jotkut kunnat saattavat myöntää virkistysvapaita, vaikkei sopimusta olisi tehtykään. Pirkolla oli sopimus Helsingin kaupungin kanssa ja hän sanoo sen olleen tarpeellinen.
-Vapaapäivät olivat aina suuri helpotus. Tiesin, että mieheni oli parhaassa mahdollisessa hoidossa hoitokodissa tai sairaalassa ja minulla oli sen vuoksi aikaa itselleni. Usein niputin vapaapäivät pidemmäksi jaksoksi, jolloin pääsin esimerkiksi hiihtämään ja huolehtimaan kunnostani.
Olisiko jo aika?
Sen sijaan omaishoidosta maksettava palkkio ei millään mittapuulla arvioituna vastaa tehtävän raskautta ja vaativuutta. Palkkio on harkinnanvarainen sosiaalipalvelu, jota kunta järjestää määrärahojensa puitteissa. Sen taso riippuu hoidon sitovuudesta ja vaativuudesta.
-Minulle maksettiin 6 000 euroa vuodessa miinus verot. Se on aika vähän, sillä esimerkiksi yksi kuukausi tehostetussa hoidossa yksityisessä palvelutalossa saattaa maksaa jopa 6 500 euroa.
Pirkko epäilee myös, ettei omaishoidossa olevaa oteta kovin helposti tehostettuun hoitoon. Aivan liian usein ajatellaan, ettei sitä tarvita, kun kotona on omaishoitaja. Monen ihmisen kohdalla tilanne on kuitenkin valitettavasti se, että omaishoitaja voi itsekin ikänsä ja terveytensä vuoksi olla jaksamisensa äärirajoilla.
-Omaiset ovat suuri voimavara vanhusten, vammaisten ja sairaiden huollossa. Heidän työnsä ansiosta yhteiskunta säästää satoja miljoonia euroja vuodessa. Silti he saavat kiitosta ja kunniaa korkeintaan juhlapuheissa. Alkaisiko vihdoinkin olla aika osoittaa konkreettisesti, että omaishoitajan työtä arvostetaan?
TEKSTI Annakati Mattila
KUVA Hannu Ohvo
350 000 omaishoitajaa ovat suuri voimavara
· Suomessa on arviolta noin 350 000 omaishoitajaa, mutta omaishoitosopimuksia on tehty vajaat 50 000.
· Omaishoidon piirissä on vanhusten lisäksi myös vammaisia ja sairaita, joita omainen tai muu läheinen hoitaa kotona. Tyypillinen omaishoitaja yli 65-vuotias nainen, joka hoitaa puolisoaan. Tavallisin syy omaishoitoon on muistisairaus.
· Omaishoitosopimus laaditaan omaishoitajan ja kunnan välillä. Omaishoidon tuki sisältää aina rahana maksettavan hoitopalkkion, joka tänä vuonna on vähintään 423,61 euroa kuukaudessa. Palkkion suuruus riippuu hoidon sitovuudesta ja vaativuudesta, ja se luetaan veronalaiseksi tuloksi.
· Hoitopalkkion lisäksi omaishoitaja saa kuukaudessa vähintään kolme vapaapäivää, ja hänen eläke- ja tapaturmavakuutuksensa maksetaan.
