Eeva Donner on toisen polven turkulainen sosialidemokraatti, joka on asunut eläkeläisenä Espanjassa Costa Blancan alueella noin 13 vuotta mutta muuttaa pian takaisin Suomeen. Siksi hän on päättänyt kirjoittaa kolumnisarjan, jossa hän vertailee elämää Espanjassa ja Suomessa. Eeva toimi Suomen Wanhojen Tovereiden säännöllisenä kolumnistina 2015 – 2023.
Osa 1 joulukuu 2023
Heräsin eräänä aamuna ja totesin että tämä oli nyt tässä. Yli kymmenen Espanjan vuoden jälkeen haluan muuttaa takaisin Suomeen. Oli kulunut lähes kaksi vuotta elämänkumppanini kuolemasta. Olin kuitenkin aina kuvitellut että jäisin tänne, Espanjaan. Se sopi paitsi terveydelleni, myös kukkarolleni. Ruoka halvempaa, julkinen terveydenhoito ilmaista, samoin reseptilääkkeet.
Miksi siis muuttaisin kun ilmasto on mitä parhain suurimman osan vuotta, ikäihmisiä kunnioitetaan ja naapurit tervehtivät toisiaan? Jopa rankkana korona-aikana, jolloin tunsimme elämänkumppanin kanssa että ahdistaa, lenkkeilimme asuntomme katolla ja tervehdimme toisilla katoilla lenkkeileviä.
Seuraan politiikkaa sekä Espanjassa että Suomessa. Jos Espanjan politiikka on nykyisin aikamoista loiskiehuntaa, niin Suomen nykyinen meno se vasta hurjaa onkin.
Espanjan keskushallinnon lehmänkaupat eivät vaikuta tavallisen tallaajan elämään samalla lailla kuin näen Suomen sisäpolitiikan vaikuttavan suomalaisiin. Järkisyin ei ole mitään mieltä muuttaa täältä pois.
Nousin sängystä ja soitin esikoiselleni: Aion seuraavan vuoden aikana muuttaa takaisin Suomeen!
Kuvittelin että hän hämmästyisi. Mitä vielä! Sanoi vain että tätä olikin jo odottanut.
Muuttoasia jäi muhimaan. Lähdin Suomeen kesänviettoon. Kuopukseni sanoi minut nähdessään: Mikä sinua vaivaa? En tajunnut että mikä olisi pitänyt vaivata, vaikka askel oli hidastunut ja hengitys oli työlästä. Olin ajatellut kaiken sen kuuluvan ikään ja ehkä myös meneillään olevaan surutyöhön.
Sitähän se ei ollut. Juhannuksen jälkeen päädyin sairaalaan ja sinne myös jäin pitkäksi aikaa. Sairautta oli monenlaista, yhtenäistä diagnoosia ei saatu. Mutta sairaalakokemukseni vahvisti päätöstäni muuttaa. Miksi? Aivan yksinkertaisesti siksi, että omalla kielellä on kumminkin helpompi tuoda terveysasioissa esiin sellaisia pieniä nyansseja, jotka eivät välttämättä millään opitulla kielellä aukea.
Kotikaupungissani Torreviejassa on korkeatasoinen terveydenhuolto ja meistä senioreista pidetään erittäin hyvää huolta. Mutta ero espanjalaiseen ja suomalaiseen terveydenhuoltoon ei ole hoidon tasossa vaan tietyssä hierarkisuudessa, jota Suomessa en kohdannut. Espanjassa potilas on kuitenkin aina hoidon kohde, Suomessa koin olevani enemmän subjekti.
Palasin syyskuussa Suomesta Espanjaan. Katsoin kotiani, jota olimme yhdessä elämänkumppanini kanssa rakentaneet. Tämä on ainoa kotini, Suomessa en omista mitään. Tämä ei kuitenkaan enää tunnu samalta, kun olen yksin. Soitin tutuille asunnonvälittäjille ja he tulivat asuntoa arvioimaan. Maan tavan mukaan kukaan yksittäinen asunnonvälittäjä ei saa yksinoikeutta myydä kaupan olevaa asuntoa, vaan se on julkisesti kaikkien markkinoilla.
Kuvittelin, että ei tässä mitään kiirettä ole, mielessäni korona-ajan asuntokaupat jolloin markkinoilla ei mikään tuntunut liikkuvan. Ajattelin, että kunhan nyt joku tätä tulee katsomaan. Naapuri oli kiinnostunut. Toinen naapuri sanoi, että hänellä on tuttuja jotka ovat kiinnostuneita. Erään naapurin tuttavat tulivat asuntoa katsomaan. Kaikki totesivat että sadan neliön asunto sekä siihen kuuluva kymmenen neliön parveke suoraan Välimerelle olivat houkuttelevia. No, ainahan voi katsoa, ajattelin mutta samalla tein selväksi että en tätä ihan halvalla myy. Ainoaa omaisuuttani.
Viikon päästä siitä, kun asunto oli markkinoilla, se olikin sitten käytännössä myyty. Lähes pyytämääni hintaan. Hämmästyin ja vähän hätäännyinkin. Ilmoitin että tehdään vain sopimuspaperit mutta muutan Suomeen vasta kevättalvella 2024. Se sopi ostajille.
Vietän siis tätä kirjoittaessani viimeistä joulua tässä asunnossa. Suomesta on löytynyt puolta pienempi vuokra-asunto, Turusta tietenkin. Lapsiani hämmästyttää päätökseni muuttaa vuokralle. Ja se vaatimus, että uudessa asunnossa pitää olla parveke. Itselleni on ilmiselvää, että tässä iässä ei halua laittaa ainoita kunnon rahojaan seiniin ja että parveke symbolisoi pihaa, jota minulla ei ole ollut vuosiin. Haluan innokkaasti taas kasvattaa jotain, kuten olen nykyisellä parvekkeellani tehnyt paremmalla tai huonommalla menestyksellä.
Seuraava askel on asunnon irtaimen inventointi, maan tavan mukaan jätän tänne ne tarvekalut ja esineet, joita en itse tarvitse ja myös osan huonekaluista. Ne on otettu huomioon asunnon hinnassa.
Nyt olen monimutkaisen, byrokraattisen prosessin keskellä, jossa luotan asiantuntijoihin. Kannattaa vähän maksaa, että kaikki menee oikein. Maan pelätyin viranomainen heti poliisin jälkeen on verottaja. Koska jokainen asuntokauppa täällä on kiinteistökauppa, siitä syntyy kuluja. Myyntivoittoa en kuitenkaan maksa, koska olen yli 65- vuotias ja tämä on vakituinen kotini. Sen sijaan joudun maksamaan ns. plusvalia-veron, joka on oikeastaan tonttivero. Kuusikerroksisen talon yhden asunnon maapohjavero lasketaan jollain kaavalla, jota en minä, tuskin kertolaskua osaava, olisi voinut edes kuvitella osaavani.
Maapohjaverosta tavallisten asuntojen kohdalla on jo vuosikausia pyritty eroon, mutta etenkin maan oikeistovoimat vastustavat sitä. Sitä kiertämällä joutuu vaikeuksiin. Jos taas maksaa liikaa, on asiasta valitettava kolmen kuukauden kuluessa.
Kunhan saan vielä muuttofirman tarjouksen ja olen inventoinut kaikki tavarani ( huokaus) voin nähdä sieluni silmillä miten uudesta asunnostani Turussa katson kohti Aurajoen rantaa. Innolla odotan myös Vappua, en ole vuosiin viettänyt sitä marssimalla. Ehkä ensi vuonna onnistuu.
Osa 2 Uusi Vuosi 23-24
Rouva Chi
Kaikkihan tapahtuu nykyään netissä. Myös täällä Espanjassa. Valtio satsasi digitaalisuuteen suuren osan EU:n covid- avustuksia. Erilaiset portaalit ja nettisivustot otettiin käyttöön hyvin nopeasti. Kaikki ei kuitenkaan toimi niin kuin Strömsössä, esimerkiksi terveysportaali toimii, jos on toimiakseen. Pääsen kyllä varaamaan itselleni lääkäriajan netistä käsin, mutta terveystietojeni tarkastelu onkin jo aivan toinen juttu. Periaatteessa netissä kaiken pitäisi toimia Clave-systeemin kautta. Se muistuttaa sitä, mitä Suomessa käytetään pankkitunnuksilla. Espanjassa tosin pankkitunnuksilla maksetaan, siirretään rahaa tililtä toiselle. Ei muuta.
Tilasin itselleni Clave-tunnukset heti kun se oli mahdollista. Asianhoitajani on tottunut ummikkosuomalaisiin ja rahastaa kielitaidottomuudella. Hän tarjosi minulle palveluksiaan. Heidän kauttaan Claven olisin saanut muutamalla kympillä. Mutta hoidin asian itse, heidän suureksi ihmeeksi. Clave-tunnuksilla pääsen tarvittaessa myös verotietoihini, henkilö- ja asuntoverotukseen. Siis jos se toimii.
Helpompaa ja varmempaa terveyskeskuksen suhteen on kuitenkin tallustella sinne, odottaa numerolla vuoroaan ja luukulta tilata aika lääkärille, sairaanhoitajalle tai vaikkapa korona- ja influenssarokotuksiin. Niin tein viimeksikin ennen kuin lähdin Suomeen.
Täällä ollessani minulla on ollut onni saada mukavia ja päteviä omalääkäreitä, jotka ovat kuunnelleet kärsivällisesti ulkomaalaisen välillä vähän merkillistäkin puhetta.
Korona-aika muutti paljon julkisessa terveydenhuollossa. Lääkärit tekevät työtään joko julkisella tai yksityisellä. Molemmissa ei voi työskennellä yhtäaikaa. Täällä on siis kaksi rinnakkaista järjestelmää, joissa molemmissa tehdään samoja toimenpiteitä. Potilaalle julkinen palvelu on ilmaista, mutta yksityisellä täytyy maksaa.
Korona-aikana julkisen puolen lääkärit väsyivät ja sairaaloiden koko henkilökunta uupui. Koronaa hoidettiin lähinnä julkisessa terveydenhoidossa. Yksityinen puoli ei voi vieläkään antaa esimerkiksi koronarokotuksia.
Porukkaa lähti, kun kriisi oli ohi. Osa henkilökunnasta siirtyi yksityiselle puolelle, osa lähti aivan muihin töihin ja jopa ulkomaille. Meidänkin terveyskeskuksessa on henkilöstöpula.
Niinpä entinen rento ja asiakaslähtöinen ilmapiiri on muisto vain. Sain Torreviejaan muutettuani vääpelimäisen omalääkärin rouva Chin. Kiinalais- espanjalainen täti-ihminen, joka jo ensitapaamisellamme päätteli, että minä olen kielitaidoton maahanmuuttaja. Rehellisesti sanottuna pelkään häntä.
Viime kesänä ennen Suomeen lähtöäni kävin hänen luonaan uusimassa reseptini. Chi möykkäsi että hän ei reseptejä uusi ennen kuin olen käynyt laboratoriokokeissa. Sanoin, että lähden Suomeen jo muutaman päivän päästä ja sain paperini järjestykseen Torreviejaa varten vasta muutama päivä sitten. Hän huokaisi ja sanoi että vaa´alle nyt ainakin. Huokaisi toisenkin kerran ja sanoi että kiloja pois ja heti laboratorioon kun tulet sieltä Norjasta.
Viimeksi jo kerroin miten jouduin Suomessa sairaalaan. Tulostin rouva Chitä varten kaiken mahdollisen ja käännätin ne espanjaksi ennen kuin uskaltauduin tämän lohikäärmeen juttusille. Hän vilkaisi papereitani. Kun yritin selittää, että en tarvitse enää kaikkia lääkkeitä hän ilmoittikin että voisinko nyt pitää suuni kiinni kun hän tässä yrittää kirjoittaa. Sitten hän antoi minulle reseptini ja lähetteen laboratorioon. Kun sanoin että tuossa pumaskassa on myös vain muutaman viikon takaiset labratulokseni Suomesta, hän tuhahti “Suomesta” sellaisella äänenpainolla että ymmärsin todellakin olevani maahanmuuttaja, jonka kotimaa on hänen mielestään lähinnä lääketieteellinen takapajula.
Ystävät Suomessa ovat kertoneet että julkinen terveydenhoito Suomessa ei toimi niin kuin pitäisi. Jonot ovat pitkiä ja terveyskeskukseen pääsemiseksi täytyy jonottaa viikkokausia. Täällä kyllä pääsen nopeasti terveyskeskukseen, mutta toden sanoakseni yritän välttää rouva Chin tapaamista niin paljon kuin mahdollista.
Suomalainen OmaKanta-sivusto toimii. Sieltä olen löytänyt viime kesän kaikki tiedot, vähän viiveellä mutta ovat siellä kuitenkin. Ennen viime kesää tuosta OmaKannasta en tiennyt yhtään mitään.
Nyt asiani ovat sillä tolalla, että olen muuttamassa Turkuun viimeistään maaliskuun aikana. On mielenkiintoista tutustua tähän uuteen järjestelmään, joka on vielä murrosvaiheessa sekä siihen, miten saan omat terveystietoni siirrettyä Suomeen ja millä kielellä. Englanniksi ne eivät tule. Espanjassa karsastetaan englanninkieltä ja nyt kun Britannia ei ole enää EU:ssa, katsovat monet, että ei tarvitse enää olla brittejä kohtaan niin kohtelias. Turha yrittää saada terveyspalveluja englanniksi. Jos ei osaa espanjaa niin kehotetaan ottamaan tulkki mukaan. Ja se maksaa, joka kerta.
Eeva Donner
