Euroopan Unionin komissaarin, SDP:n Jutta Urpilainen on huolissaan vastakkainasettelun kasvamisesta Suomessa aikana, jolloin pitäisi päinvastoin tuoda erilaiset suomalaiset yhteen. Myös Eurooppa pärjää hänen mukaansa parhaiten yhtä köyttä vetämällä.
Klikkaa linkki: Jutta Urpilaisen kampanjasivut JUTTA 2024
Presidentin vaalit käydään Suomessa vuoden 2024 alkupuolella. Miten näet presidentin roolin tässä maailman ajassa?
Viime vuosien kriisit ovat ravistelleet turvallisuudentunnettamme. Pandemia oli osoitus siitä, että elämme keskinäisriippuvuuksien maailmassa, jossa ylirajaisten uhkien torjumiseksi on tehtävä kansainvälistä yhteistyötä. Venäjän hyökkäys Ukrainaan sai Euroopan turvallisuusarkkitehtuurin järkkymään ajaen Suomen vetämään omat johtopäätöksensä ja liittymään puolustusliitto Natoon. Epävakauden kasvaminen Euroopan lähialueilla, kuten Lähi-idässä ja Länsi-Afrikassa, aiheuttaa kansalaisissa perusteltua huolta.
Presidentin rooli Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtajana yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa on navigoida tässä alati muuttuvassa toimintaympäristössä ja määrittää Suomen paikkaa maailmassa. Seuraavan tasavallan presidentin kaudella Suomen Nato-jäsenyys ottaa muotonsa. Painottaisin myös Suomen aktiivisuutta monenkeskisessä kansainvälisessä järjestelmässä, jonka pitäminen toimintakykyisenä on osaltaan vakauttava tekijä ja välttämättömyys globaalien haasteiden, kuten esimerkiksi ilmastonmuutoksen, ratkaisemisen kannalta.
Presidentti on arvojohtaja, jolla on mahdollisuus olla kansakuntaa kokoava voima ja rakentaa luottamusta ihmisryhmien välille. Vastakkainasettelun kasvaminen huolettaa minua erityisesti aikana, jona erilaiset suomalaiset erityisesti pitäisi tuoda yhteen. Tämä linkittyy Suomen kokonaisturvallisuuteen: kun maailmalla myrskyää, kansakunnan sisäinen luottamus on suurin mahdollinen voimavara.
”Kun maailmalla myrskyää, kansakunnan
sisäinen luottamus on suurin mahdollinen
voimavara.”
Vastaat komissaarina EU:n kansainvälisistä kumppanuuksista. Miten näet EU:n Suomen ulkopolitiikan välineenä?
Vastaan EU:n yhteistyöstä 126 kumppanimaan ja alueen kanssa. Näen työni kautta geopoliittisen kilpailun kiristymisen globaalissa etelässä, ja olen vakuuttunut, että Eurooppa voi pärjätä kilpailussa vain vetämällä yhtä köyttä. Siksi olen pyrkinyt komissaarina lisäämään komission, jäsenmaiden ja kehitysrahoituslaitosten Team Europe -koordinaatiota. Yhdessä olemme vaikuttavampia, ja pystymme aidosti tarjoamaan kumppanimaille eurooppalaisiin arvioihin ja yhteiskuntamalliin perustuvan vaihtoehdon.
Suomella on EU:n kautta mahdollisuus vaikuttaa globaaleihin kysymyksiin ja olla selvästi kokoaan suurempi. EU:n geopoliittinen toimijuus on viime vuosina vahvistunut. Erityisesti Ukrainan sota on korostanut, että EU on Suomelle paitsi poliittinen viiteryhmä myös ulko- ja turvallisuuspoliittinen yhteisö.
Afrikka on merkittävä tekijä globaalisti nyt ja tulevaisuudessa. Miten näet maanosan tulevaisuuden? Autoritäärisyys lisääntyy maailmassa huolestuttavasti. Mitä Euroopan/EU:n pitäisi tehdä?
Euroopan ja Afrikan välillä on kohtalonyhteys. Siinä missä Eurooppa harmaantuu, Afrikan väestö on nuori ja kasvava. Maanosan sijainnissa ja luonnonvaroissa on valtava potentiaali esimerkiksi vihreän siirtymän edistämiseen. Potentiaalin toteutumista uhkaavat epävakaus ja se, jos nuorelle väestölle ei kyetä tarjoamaan koulutusta, säällistä työtä ja toivoa.
Aistin globaalissa etelässä valtavasti turhautumista siihen, että heidän äänensä ei kuulu tarpeeksi kansainvälisessä järjestelmässä ja eriarvoisuus on taas kasvamaan päin.
Turhautuminen on autoritäärisyyden käyttövoimaa. Sitä hyödyntävät populistit, jotka lupaavat nopeita ratkaisuja ongelmiin, joiden taustalla on monitahoisia juurisyitä ja konfliktin kierteitä. Nämä nopeat ratkaisut kuitenkin osoittautuvat usein kestämättömiksi. Esimerkiksi Venäjän useille maille tarjoamat turvallisuuspalvelut eivät lisänneet vakautta vaan ovat pikemminkin nakertaneet sitä – mikä lienee Venäjän tarkoituskin.
EU:n pitää ottaa turhautuminen tosissaan ja rakentaa tasavertaisia kumppanuuksia, joista molemmat osapuolet kokevat hyötyvänsä. Konkretian tasolla Afrikan kehityspotentiaalin hyödyntäminen edellyttää investointeja kestävään infrastruktuuriin, luotettaviin yhteyksiin ja peruspalveluihin, kuten koulutukseen. Johdan komissaarina EU:n globaalin investointiohjelman, Global Gateway -strategian, toimeenpanoa.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on muuttanut Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Mitä EU ja Venäjän naapuri Suomi voisivat tehdä, jotta oikeudenmukainen ratkaisu ja rauha saataisiin aikaiseksi?
Myös kansainväliset suhteet perustuvat luottamukseen. Suomen ja Venäjän välinen luottamus on rikkoutunut niin pahoin, että puolustuskyvystä on pidettävä huolta. Paluu uuteen normaaliin edellyttää muutoksia Venäjän ulkopolitiikassa – ja on joka tapauksessa ajallisesti kauempana. Sekin on mahdollista, että pidemmällä aikavälillä Venäjän kehitys on aaltoliikettä. Siksi Suomen on seurattava Venäjän tapahtumia ja varauduttava kaikkiin mahdollisiin kehityskulkuihin rajan takana. Maantieteelle emme mahda mitään.
EU:n ja Suomen osana EU:ta tulee tukea Ukrainaa niin kauan kuin tarve vaatii, ja seistä Ukrainan rinnalla jälleenrakennuksessa ja tiellä kohti länsi-integraatiota. Sosialidemokraattina rauha on minulle aivan keskeinen arvo, ja sen edistäminen on ollut eräänlainen punainen lanka omalla urallani esimerkiksi ulkoministerin rauhanvälityksen erityisedustajana. Ukrainaan pitää pyrkiä saamaan rauha, mutta se voi syntyä vain ehdoilla, jotka itsenäinen Ukraina voi hyväksyä.
Teksti Harri Järvinen
